Tilasin äidilleni lentoliput nelkytvuotis lahjaksi ja lähetin sen viettämään ystävättärensä viiskymppisiä viikonlopuksi Helsinkiin. Synttärit äidillä on vasta maaliskuussa, mutta aikaistin lahjaa hieman. Se oli yllätys, ja kyllä äiti-muori yllättyikin. Nyt olen ollut kotona viikonlopun lastenhoitjana. Taustalla soi Fröbelin palikat ehkä viidettä- tai kuudettatoista kertaa tälle viikolopulle. Pienokaiset (1 ja 3) laulaa ja tanssii dvd:n tahdissa. "Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat..." Sen lisäksi on vielä varhaisteinit 13 ja 15, jotka vetelee vielä hirsiä. Isäpuoleni, joka on ollut jossain tunturissa riekon yms. pyynnissä tulee iltapäivällä päästämään minut takaisin omaan elämään, Tromsaan.

Tulin torstaina linja-autolla ja nappulat olivat silloin jo nukkumassa. Kotona oli kauhea pakkaustouhu meneillään. äiti joka ei oikeastaan ole mikään hienostelija, nyppi ja värjäsi kulmakarvoja, lakkasi varpaankynsiä, koetti mekkoja, korkokenkiä ja kävi solariumissa. Hän oli käynyt jollain homppeli-kampaajalla Tromsassa ja hiuksistakin tuli oikein hienot. Perjantai aamuna äiti sulki matkalaukun ja lähti kohti Kittilän lentokenttää.

Me puolestaan siivottiin koko huusholli kun pienin oli päivä unilla. Kolmevuotias veljeni pesi lattioita kuin Peppi Pitkätossu, onneksi vain eteisessä kaakelilattialla, kun ei kerennyt parkettejä holvaamaan vedellä ennen kuin isosisko huomasi. Kun talo oli kunossa, mentiin ulos kolaamaan pihaa ensimmäistä kertaa tänä talvena. Me tehtiin isoja ja pieniä lumienkeleitä ja haettiin puita saunaan. Neiti yksivuotias heräsi kolmentunnin päikkäreitten jälkeen ja sitten laitettiin yhdessä lasagneta. Pienet apulaiset teki salaattia, sillä seurauksella että isovelin 3 v. sormi piti laastaroida dumbo-laastarilla.

Syönnistä ja kaikesta hulinasta selivttyämme alettiin lämmittämään saunaa ja "pestiin sormet rusinaksi". Saunottin noin puolitoista tuntia, eli sormet oli aika rusinat. Kun saunatontut oli sammuneet teki isot-lapset tortilloja, neiti 15 v:llä oli kaveriyökylässä joka söi myös.

Lauantaina käytiin paikallisilla markkinoilla. Sitten lasten mummolassa syömässä kakkua, "bestefarin" synttäreiden jäljiltä. Lauantai aamun heikkona hetkenä tuli luvattua että leivotaan pullia, moinenhan ei heti unohdu, joten leivottiin neljä-viisi pellilistä pullia eilis-iltana. 

Nyt kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydillä, penskat on syönyt, Nugattia, suklaa-leivänpäällistä aamupalaksi leivällä. Voi olla aika vilkas päivä sokeri-pommin jälkeen. Ollaankin kohta taas menossa ulos kolaamaan, kun lunta on taas tullut. Fröbelinpalikatkin on menossa jo sutsi-satsi-satsaa biisissä, eli viimeisiä viedään.  

Mainitsinkin jo ensimmäisessä kirjoitelmassa että olen kiireinen, ja mielestäni siitä nyt ei ole niiin kauaa kun viimeeksi kirjoittelin.. Aika vierähtää ihan itsestään!

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäin, pikkusiskon nimeksi tuli Elma, isomummini on myös Elma joka on täysissä voimissa edelleen, 98 vuotiaana. Kesällä vierailtiin heidän luona, myös mummin luona Nummelassa, tai Vesikansassa. Ihana kesä-paikka.

Pieniä sisaruksia minulla on neljä ja itse olen viides ja vanhin, toivottavasti myös viisain... Vanhin pikkusisko pääsi kesällä Uspenskissa ripille ja vanhin pikkuveli täyttää torstaina jo kolmetoista. Kuten sanottu, aika kuluu nopeasti. Sitten on vielä veli- ja siskopuoli, perheen pienimmät. Aikaan-saava pariskunta.

Olen taas kotona viikonlopun vietossa, tällä kertaa pitkäviikonloppu syysloman johdosta. Viimeviikonloppuna minusta tuli kummitäti ja sitä edellisenä olin patikoimassa, joten nyt vain kotioloissa. Ensi viikonloppu vuorostaan töissä, mutta se on sen ajan murhe.

Huomenna yritän nauttia vaapaapäivästä vaikka ylihuominen historiankoe vähän pilaa tunnelmaa. Loppuviikon kalenterin sivut ovat muutenkin täynnä autokoulun ajotunteja, kokeita, läksyjä, toimin myös yhden pienen pojan tukihenkilönä, eli myös uintia ja ratsastusta on luvassa koulun ja läksyjen lisäksi. Kuntosalillakin olisi mukava keretä piipahtamaan. Kaikki tämä siis Tromsassa, äiti ja kumppanit asustavat 120 kilometrin päässä sieltä, eli huomenna kohti kaupunkia.

Tromsassa asun keskellä kaupunkia parhaan kaverini kanssa, ihan kuin Onneli ja Anneli. Valitettava tosi asia on se, että meidän täytyy maksaa vuokraa, sähköt yms. toisin kuin Onnelin ja Annelin. Undulaattien sijaan meillä on akvaario jossa on taistelukala nimeltä Aarne ja neontetroja jotka kaikki (helpuuttamisen vuoksi) ovat Oulia.

Toivottavasti tulen päivittämään blogiani suht pian, kielenkin vuoksi olisi tärkeää kirjoittaa ja etenkin lukea suomea. Kirjoitan muuten äikän yksityisellä ensikuussa, eli syytä olisi. Täytyy ainakin yrittää naputella edes jotain silloin tällöin.

Hyvää yötä maailma. -Pelle Miljoona

Taas on kello jo paljon, onneksi tuntia vähemmän Norjassa kuin Suomessa. Juttelin juuri suomalaisen ystävättäreni kanssa puhelimessa ja hänelle huominen aamu herätys saattaa tehdä tiukkaa. Meillä sen sijaan on kello tuntia vähemmän joten voin hyvällä omalla tunnolla vielä valvoa. Olen sitä paitsi syyslomalla! Meillä on peräti kokonainen päivä lomaa, eli siis huominen. Olen kotona taas viettämässä viikonloppua perheen kanssa, ja välistä mukavaa olla kotona pitkäkin viikonloppu. Meillä kastetaan yli huomenna perheen pienin, joten mummi miesystävänsä kera on Helsingistä täällä. Itseasiassa Nummelasta, jos nyt tarkkoja ollaan. Mummin vierailun haistoi siinä silmänräpäyksessä kun astuin ovesta sisään, haju oli tuttu nummelan-mummin ominais haju. Se sama haju paljasti myös lapsuudessa sen, ettei joulupukkia ole olemassa, kaikki mummilta peräisin olevat lahjat myös haisivat ihan mummilta. Haju joka osittain haisee (tai tuoksuu, tässä yhtedessä kylläkin haisee) laventelilta, tupakalta, hajuvedeltä ja tietysti mummilta itseltä.

Mummia en ole kahteen vuoteen nähnyt ja jälleen näkeminen oli kyllä paikallaan. En ole myöskään tavannut mummin miesystävää aiemmin, Raimoa nimittäin. Mummi on eläkkeellä oleva farmaseutti ja Raimo on ymmärtääkseni aikoinaan ollut samalla alalla, joten he ovat tunteneet toisensa jo kouluajoilta eli montakymmentä vuotta toisin sanoen. Vasta vajaat kaksi vuotta sitten heidän jälleennäkeminen oli yhteisien eläkepäivien alku. Hyvä niin, ei tarvitse mummelinkaan yksikseen katsella töllöä.

Raimo on erittäin puhelias tapaus, kuulo hänellä on vähän heikon puoleinen joten hän puhuu niin kovalla äänellä että itsekkin kuulee. Olen nyt ollut kotona kolme-neljä tuntia ja täytyy myöntää että oli aikamoinen helpotus kun pikku-sisarukset vanhempineen, mummeli ja Rane painui pehkuihin. On aika hiljaista, ihanan hiljaista. Vaikka hiljaisuudesta saankin viikot nauttia itsekseni, jos haluan.

Viikonlopusta tulee varmaan aika rankka. On paljon järjesteltävää ja vieraita tulossa. Kaikki tämä tapahtuu siis meillä kotona. Jouduin muuten luopumaan omasta ihanasta metri-kakskyt levysestä sängystäni viikonlopun ajaksi vanhuksien vuoksi. Nukun siis takkahuoneessa tavallisella yheksänkyt senttisellä runkopatjasängyllä, joka myös osittain on syynä siihen että istun vielä tässä enkä ole vällyjen välissä.

Se tunti josta äskettäin niin suuri suisesti kerskuin alkaa olla kulunut jo... Mummi ja Rane kuorsaa duettona viereisessä huoneessa tyytyväisesti. Nyt haukotuttaa jo sen verran että voisi harkita unta palloon. Kirjoittelen sitten lisää kun sisareni nimi on kirkonkirjoissa virallistettu ja vauvanuntuvat kastemaljassa kastettu. Hyvää yötä, runkopatja kutsuu!

 

Tässä tämän kesän maisemia jäämeren rannalta.

 

Kotimaan kaipuu yllättää aika ajoin, ajattelin että blogi suomalaisella netti-sivulla voisi lievittää ikävää aina kun se iskee ja saahan sitä rapustella muutenkin.

Eli, olen Suomen kansalainen Norjassa. Muutimme äidin sairaanhoitajan töiden perässä vuonna 2003, vuonna jona aloitin ylä-asteen. Muutto oli aika iso askel silloiselle super-murrosikäiselle tytölle, mutta kaikkeen tottuu ja neljän vuoden jälkeen Norjassa luulen myös tänne jääväni.

Toisin sanoen viihdyn erittäin hyvin, käyn lukion toista luokkaa, Norjassa, norjaksi. Tutut ja vastaantulijat ihmettelevät että miten se onnistuu kielen takia. Vastaus on että hyvin. Ihmisiin tutustuminen on minulle aina ollut helppoa, joten kavereita on riitävästi. Harrastuksia on aina ollut ja ne ovat aina vaihtuneet riippuen siitä missä ollaan milloinkin asuttu. Tällä hetkellä niihin kuuluu urheilu, shoppailu, ulkoilu, sisustus, kaverit, kaiken näköinen näpertäminen ja filosofia. Tekemistä on aina enemmän kuin aikaa, mutta tuskin olen ainoa joka tuntee näin. Töissäkin käyn tienaamassa taskurahaa.

Raha on melkein kun aika- sitä tarvitaan aina enemmän kuin sitä on.