Taas on kello jo paljon, onneksi tuntia vähemmän Norjassa kuin Suomessa. Juttelin juuri suomalaisen ystävättäreni kanssa puhelimessa ja hänelle huominen aamu herätys saattaa tehdä tiukkaa. Meillä sen sijaan on kello tuntia vähemmän joten voin hyvällä omalla tunnolla vielä valvoa. Olen sitä paitsi syyslomalla! Meillä on peräti kokonainen päivä lomaa, eli siis huominen. Olen kotona taas viettämässä viikonloppua perheen kanssa, ja välistä mukavaa olla kotona pitkäkin viikonloppu. Meillä kastetaan yli huomenna perheen pienin, joten mummi miesystävänsä kera on Helsingistä täällä. Itseasiassa Nummelasta, jos nyt tarkkoja ollaan. Mummin vierailun haistoi siinä silmänräpäyksessä kun astuin ovesta sisään, haju oli tuttu nummelan-mummin ominais haju. Se sama haju paljasti myös lapsuudessa sen, ettei joulupukkia ole olemassa, kaikki mummilta peräisin olevat lahjat myös haisivat ihan mummilta. Haju joka osittain haisee (tai tuoksuu, tässä yhtedessä kylläkin haisee) laventelilta, tupakalta, hajuvedeltä ja tietysti mummilta itseltä.

Mummia en ole kahteen vuoteen nähnyt ja jälleen näkeminen oli kyllä paikallaan. En ole myöskään tavannut mummin miesystävää aiemmin, Raimoa nimittäin. Mummi on eläkkeellä oleva farmaseutti ja Raimo on ymmärtääkseni aikoinaan ollut samalla alalla, joten he ovat tunteneet toisensa jo kouluajoilta eli montakymmentä vuotta toisin sanoen. Vasta vajaat kaksi vuotta sitten heidän jälleennäkeminen oli yhteisien eläkepäivien alku. Hyvä niin, ei tarvitse mummelinkaan yksikseen katsella töllöä.

Raimo on erittäin puhelias tapaus, kuulo hänellä on vähän heikon puoleinen joten hän puhuu niin kovalla äänellä että itsekkin kuulee. Olen nyt ollut kotona kolme-neljä tuntia ja täytyy myöntää että oli aikamoinen helpotus kun pikku-sisarukset vanhempineen, mummeli ja Rane painui pehkuihin. On aika hiljaista, ihanan hiljaista. Vaikka hiljaisuudesta saankin viikot nauttia itsekseni, jos haluan.

Viikonlopusta tulee varmaan aika rankka. On paljon järjesteltävää ja vieraita tulossa. Kaikki tämä tapahtuu siis meillä kotona. Jouduin muuten luopumaan omasta ihanasta metri-kakskyt levysestä sängystäni viikonlopun ajaksi vanhuksien vuoksi. Nukun siis takkahuoneessa tavallisella yheksänkyt senttisellä runkopatjasängyllä, joka myös osittain on syynä siihen että istun vielä tässä enkä ole vällyjen välissä.

Se tunti josta äskettäin niin suuri suisesti kerskuin alkaa olla kulunut jo... Mummi ja Rane kuorsaa duettona viereisessä huoneessa tyytyväisesti. Nyt haukotuttaa jo sen verran että voisi harkita unta palloon. Kirjoittelen sitten lisää kun sisareni nimi on kirkonkirjoissa virallistettu ja vauvanuntuvat kastemaljassa kastettu. Hyvää yötä, runkopatja kutsuu!